Opetuksen ja oppimisen filosofiaa

Oman oppimiskäsitykseni koen olevan yhdistelmän kognitiivis-konstruktivistisesta ja kokemuksellisen oppimisen oppimiskäsityksistä. Koen, että on tärkeää tukea opiskelijoiden itseohjautuvuutta, joka on merkittävä tekijä heidän uudessa tulevaisuuden ammatissaan, tässä tapauksessa hoitotyössä. Itseohjautuvuus vaatii taustalleen tunteen mielekkäästä oppimisesta, jonka koen suoraksi haasteeksi myös opettajalle. Opettajan tulee mahdollistaa aiheiden käsittely mielekkäästi, erilaisin oppimis- ja opetusmenetelmin. Toki taustalle vaaditaan myös opiskelijan motivaatio opiskeltavaa aihealuetta kohtaan. Toki voidaan olettaa, että ammattiopintoihin pyrkineet ovat motivoituneita, koska ovat sinne omasta tahdostaan hakeneet ja opiskelut aloittaneet. Opiskelijoiden motiivit vaikuttavat myös heidän ymmärrykseensä omasta vastuustaan suhteessa omaan oppimiseensa. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä koen merkitykselliseksi ajatuksen opiskelijasta aktiivisena tiedon käsittelijänä. Opiskelijan tulee olla vastaanottavainen ja aktiivisesti havainnoiva. Hänen tulee valikoida ja tallentaa itselleen tietoa, jota hän tulkitsee. Opiskelijan tulee myös kriittisesti arvioida omaa oppimistaan ja hahmottaa asiat, jotka ymmärtää tai ei ymmärrä.

Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä pidän merkittävänä tiedon rakentamisen prosessia. Opiskelijan oppimista ohjaavat hänen omat tavoitteensa suhteutettuna koulutuksen ja yksittäisten opintojaksojen tavoitteisiin. Konstruktivistisessa oppimisessa tiedon rakentaminen on monitahoisempaa. Siinä arvostetaan sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja siihen vastaa nykypäivän yhteistoiminnallinen oppiminen eri menetelmineen vallan hyvin. Myös tässä oppimiskäsityksessä asioden ja tiedon ymmärtämisellä ja liittämisellä aiempaan opittuun on suuri merkitys. Tärkeää on myös nähdä oppijan oma rooli oppimisessa. Oppiminen ei ole opettajan ylhäältä antamaa tietoa tai opettajan vastuulla olevaa toimintaa, vaan opiskelija itse vastaa omasta oppimisestaan. Konstruktivistinen oppimiskäsitys tukee myös arvioinnin monipuolisuutta. Ei ole olemassa vain yhtä ja ainoaa numeerista tenttiarviointia, vaan oppimista ja tiedon rakentamisen prosessia voidaan arvioida eri vaiheissa ja eri tavoin.

Merkityksellisten oppimiskokemusten huomiointi ja reflektio on auttanut minua itseäni matkalla kohti terveystieteiden opettajaksi kasvamista. Koen, että hyödyn tietoisesta asioiden havainnoinnista sekä reflektiosta. Kriittinen reflektio, jossa käsittelen asiaa varsinkin omien ennakkooletusteni valossa (Mezirow 1996) on erittäin havainnoillistavaa ja rikastuttavaa, se mahdollistaa ihmisen kasvun ja kehityksen. Johtopäätöksenä voidaan pitää, että havaittuihin asioihin tulee suhtautua tavoitteellisesti ja kehittävästi, tulevaisuusorientoituneesti. Havaintoja tulee uskaltaa tehdä ja uskaltaa niitä myös reflektoida, vaikka aiheet eivät aina olisikaan itselle niin mieluisia. Ihminen tekee jatkuvaa luontaista reflektointia automaattisesti (Rolfe ym. 2011), mutta ammatillisen kehittymisen kannalta reflektoinnista kannattaa tehdä tietoinen tapa. Opetusharjoittelu 1:n aikana koin tietoisen reflektoinnin ja teoriaan peilaamisen kenties hieman raskaaksi ja keinotekoiseksi, tosin myös toimivaksi. Tuolloin koin tarkastelevani omaa toimintaani automaattisesti, ilman erillistä lausumaa kriittisestä reflektiosta. Tällä hetkellä koen, että tuolloin opittu ja saatu tieto on auttanut minua opiskeluissa sekä tulevaisuuteen orientoitumisessa. Uudet asiat saattavat tuntua hankalilta, mutta tässäkin tapauksessa olen saanut oppia, että havainnoimani haasteellisuus on muotoutunut reflektion ja toiminnan kehittämisen kautta uudeksi tavaksi toimia. Toivon voivani viedä tietoa ja taitoa merkityksellisen oppimiskokemuksen ja reflektion merkityksestä myös hoitotyön opiskelijoille ja uusille hoitotyöntekijöille, jotta he voivat motivoitua kriittisen reflektion avuin turvaamaan potilailleen turvallisen ja kokonaisvaltaisen hoidon (Popil 2011, teoksessa Hughes & Quinn 2013, Chan 2013). 

Kaikki edellä kuvaamani oppimiskäsitykset sekä kokemukseni reflektion merkityksestä oppimisen tukena antavat jotain hyvää ja toisaalta pyrkivät samaan, oppijan oppimiseen hänen omista lähtökohdistaan ja opiskelijan oman roolin merkitystä korostaen. Opiskelijan tulee olla aktiivinen oppija ja opettajan uuden tiedon / oppimisen mahdollistajana kohti tulevaisuuden hoitotyön ammattia ja tehtävää.